22. helmikuuta 2017

Saapassukset


Siinä me sitten mentiin, minä tulin saapassuksillani perässä ja poni ravasi vierelläni.

Jääkelien takia meidän liikutukset on jääneet aika vähäiseksi. Ollaan lähinnä kävelty pihaton portilta talliin ja takaisin. Ollaan yritetty tiukoin rantein saada turkkia irti. Vielä se on kivaa, on hauskaa, että talvikarva taas lähtee! Parin viikon päästä vannon, että asia on toisin. Saatan opettaa Pennin itse raappaamaan itseään. Onneksi se osaa käyttäytyä, mitä nyt välillä vähän alkaa kärsivällisyys pettämään. Eilen ei, eilen me nukuttiin ja harjattiin. Nukkuminen ei vain ollut mikään enne.

Päätettiin lähteä peräponiksi pellolle kävelemään. Virhe. Kahden totaalisen vapaapäivän jälkeen se oli oikeasti virhe. Varsinkin kun itsevarmana pujotin Pennille vain suitset päähän; eihän me mitään satuloita tarvita! Sehän on vain tynnyrinmallinen ja jos se tekee sivuloikan, sieltä vain liukuu alas. Jep. Liu´uin ihan omatoimisesti alas ensimmäisessä mutkassa kun poni meinasi karauttaa kotiin alta aikayksikön. Tuli vähän äitiä ikävä.

Ja niin kuin jo alussa totesin; siinä me sitten mentiin. Minä suksin talvisaappaillani kuin hiihtoratsastaja konsanaan jäisellä alustalla ja poni puuskutti ravia vieressä. Se olis varmaa voinu laulaa mennessään "mä oon niin leija" biisiä ja minä olisin ollut hyvä taustalaulaja, kaukainen taustalaulaja. Kaksi kertaa se meinasi ryöstää laukan kautta kotiin. Onneksi oli ne suitset ja niillä hetkillä kengätkin pitivät. Huumori meinasi loppua kun tamma meinasi liiskata mut ladon seinään puuskupuh-olotiloissaan.

Lihapullaponille tuli ainakin hiki. Mutta vannon, että mun kypärän alta valui enemmän hikeä.

Päästiin kuitenkin yhteisvoimin takaisin tallipihalle. Ketään ei sattunut ja minäkin olin ainakin fyysisesti hengissä. Henkisestä puolesta en osaa sanoa. Käveltiin siitä suoraan sitten kentälle vähän rauhoittumaan ja siinä vaiheessa kun Penni tajusi, ettei lenkki loppunutkaan siihen, se aloitti taas möhköfanttimarssin. Ilmeestä näki totaalisen "Plääh" -efektin. Kenttätyöskentely on hanurista.

Olinpahan päivän aikana puhunut kaverillekin, miten kivaa olisi kun poni välillä sinkoilisi. Pitikin sanoa yhtikäs mitään. Toki ymmärrän, että varmaan se oikeasti haluaisikin päästä karauttelemaan, mutta hei järkikäteen Penni?! Ei jäällä voi juosta täysiä. Edes kaksjalkasen rinnalla. Ja voisiko pöllöenergiaa olla vaikka ihan hitusen kentälläkin? Ihan hitusen vain. Mutta ei pää-alas-vetoja vaan sellasta energiaa.

Tänään tuuli niin, ettei tukka pysynyt päässä. Liikutus jäi tänäänkin.

Onneksi poni on sentään vähän pyöreähkö. Pysyy jalat maassa. Ei meinaan leiki leijaa.

2 kommenttia: